Tässä Norjan sanoitukset.
1. Uusi Orleans!
2. Tähtemme
3. Kieleke
4. Jouset
5. Hiljaa on yö
6. Vuonotar
7. Tuonelaan
8. Vapaa Pudotus
9. Laiva kaunein
-----
Uusi Orleans!
Risiiniöljyn tuoksu kantautuu gumbosta
Pata sen kun vain kypsyy, silloin tiedän tuhon tien
Katrina-myrsky saa, luoda aurani
Tulva vie kauhani, raiteiden taa
Lapseni ota nyt, tuo resepti
Ota nyt, Uusi Orleans!
Ennen kuin hurrikaani,meidät ajaa pois tuo
keittomme verellämme terästetty gumbo
Katrina-myrsky saa, luoda aurani
Tulva vie kauhani, raiteiden taa
Lapseni ota nyt, tuo resepti
Ota nyt, Uusi orleans!
-----
Tähtemme
Hiipuu voima tähden, ja kuolo raukan korjaa
Mietin, se mihin joutui, miks' loistaa ei saa
Käy tunteet kertomaan, kun sua ne kalvaa
Yön tähteen tuikkivaan voit kurkottaa
Kun luotat, selviät, ja tähden poimimme
Tunteitaan kuolettaa ei saa
Löytää voi eldoradon vain rakkaudestaan
Laulan, kun olet kallein, tein laulun kulmikkaan
Käy tunteet kertomaan, kun sua ne kalvaa
Yön tähteen tuikkivaan voit kurkottaa
Kun luotat, selviät, ja tähden poimimme
Tunteitaan kuolettaa ei saa
Käy tunteet kertomaan, kun sua ne kalvaa
Yön tähteen tuikkivaan voit kurkottaa
Kun luotat, selviät, ja tähti tähdentää:
Tunteitaan kuolettaa ei saa
-----
Kieleke
Kirjeen, jäähyväisen jätin mä sängylleni
Julmaa elämää tahdo en enää kestää
Kielekkeen reunalla seison ja katson
Edessäin aukenee taivas tyhjä
Päättyis niin kärsimys, jo kutsuu kivikko
Aika on kaikki lopettaa
Nostan mä päälle tyhjän jalkani toisen
Kunnes yllättäen joku niskaani tarrautuu
Sankariainesta haluaa olla
Komistus urhea, rakastunut
"Tuuthan sä lähemmäs", hän kysyy hiljakseen
Astelen pois mä reunalta
Lähdemme matkaamaan yhteistä tietä
Löytänyt oon mä uuden elämän
Nyt mull' on voimia työntää se julmuus pois
Täynnä on onnea tää tie
-----
Jouset
Tiesin alttoviulun, tuon viulun suuren ennen
Kun jäin mä hiljaisuuteen, unhoitin kaiken
Kuului vain hiljaisuus, kun yksin päädyin
Nyt kuuluu ääni uus', niin puhtoinen
Kun päättyy taipalein, ne jouset vinkuu niin
Muutamaa ääntä laulellen
Ylhäiseen jousisoittoon on mulla kaipuu
Kauas sen sointu kiirii, syömmeeni tunkeutuu
Kuului vain hiljaisuus, kun yksin päädyin
Nyt kuuluu ääni uus', niin puhtoinen
Kun päättyy taipalein, ne jouset vinkuu niin
Muutamaa ääntä laulellen
Kuului vain hiljaisuus, kun yksin päädyin
Nyt kuuluu ääni uus', niin puhtoinen
Kun päättyy taipalein, ne jouset vinkuu niin
Muutamaa ääntä laulellen
-----
Hiljaa on yö
Laulan suihkun alla, kun viimein hiljaa on yö
Päättyi jo lyhyt riita, et huuda, en lyö
Sua koskaan rakkautein ei päästä karkuun
Ei meitä irrottaa voi toisistaan
On katsees sammunut, vaan tiedät palvon sua
Luovuttaa milloinkaan ei saa
Laulan, et yöhön poistu, tää selvää nyt lie
Ryntää ovesta miestä, mut autoon luotas vie
Sua koskaan rakkautein ei päästä karkuun
Ei meitä irrottaa voi toisistaan
On katsees sammunut, vaan tiedät palvon sua
Luovuttaa milloinkaan ei saa
Sua koskaan rakkautein ei päästä karkuun
Ei meitä irrottaa voi toisistaan
On katsees sammunut, vaan tiedät palvon sua
Luovuttaa milloinkaan ei saa
-----
Vuonotar
Usvaa meren aavan ylle vuorten nousee
Kauniin, tuo merenhelmen, harva kohtaa koskaan
Vuonoon kun tuuli jää, se susta kertoo
Rannoilla kaislat soi taas tarinaa
Merelle kuulut ain, et sieltä nousta saa
Suudellaan kuohut vuonon taa
Lentoon jäi yksinäinen pieni höyhen tiirain
Herkkyys sen otti vallan miehen mielen varkain
Vuonoon kun tuuli jää, se susta kertoo
Rannoilla kaislat soi taas tarinaa
Merelle kuulut ain, et sieltä nousta saa
Suudellaan kuohut vuonon taa
Vuonoon kun tuuli jää, se susta kertoo
Rannoilla kaislat soi taas tarinaa
Merelle kuulut ain, et sieltä nousta saa
Suudellaan kuohut vuonon taa
-----
Tuonelaan
Alhoon polku johtaa ja hautaan viettää, on yö
Auta ei sanat kauniit tai tunnustukset
Ken astuu Tuonelaan, ei sieltä karkaa
Kun umpeen muurataan suu kalmiston
Ei sääli uhriaan, ei itke kuolon maa
Tuonelaan maatumaan hän jää
Turhaan valoa etsii, hän löytää vain yön
Ei jää kuin epätoivo ja kylmät kyyneleet
Ken astuu Tuonelaan, ei sieltä karkaa
Kun umpeen muurataan suu kalmiston
Ei sääli uhriaan, ei itke kuolon maa
Tuonelaan maatumaan hän jää
Ken astuu Tuonelaan, ei sieltä karkaa
Kun umpeen muurataan suu kalmiston
Ei sääli uhriaan, ei itke kuolon maa
Tuonelaan maatumaan hän jää
-----
Vapaa pudotus
Huokaan, vuori huimaa, ja tuuli paiskoo länteen
Huokaan, kun katkee köydet - saan nauraa, itkee
Sua ilman kuolemaa on aamiaiset
Sua ilman kuolemaa on hauskuudet
Sua ilman kuolemaa on kaikki kauneinkin
Kuolemaan, luopumaan nyt tuun
Ilmaa on ympärilläin, pois leijuu taivaat
Lentää voin ilman siipii - en huomaa kuitenkaan
Sua ilman kuolemaa on aamiaiset
Sua ilman kuolemaa on hauskuudet
Sua ilman kuolemaa on kaikki kauneinkin
Kuolemaan suostumaanhan tuun?
Sua ilman kuolemaa on aamiaiset
Sua ilman kuolemaa, oooh, hauskuudet
Sua ilman kuolemaa on kaikki kauneinkin...
Kuolemaan suostumaan en tuu
-----
Laiva kaunein
Kiitää laiva kaunein ja tuuli kuiskii hiljaa
Vaaraan, se miten joutuu, ei tietää kai saa
Jäävuoren seinämää nyt laiva viiltää
Sen pintaa kiiltävää näin puhkoo jää
Yötaivas myrskyää ja äänet peittää nää
Hyytäviin terveisiin vie tie
Murtuu jo runko kaunein, kun syöksyy tyrskyyn
Hukkuu jo kannet korkeet näin aaltoin peittelyyn
Jäävuoren seinämää nyt laiva viiltää
Sen pintaa kiiltävää näin puhkoo jää
Yötaivas myrskyää ja äänet peittää nää
Hyytäviin terveisiin vie tie
Jäävuoren seinämää nyt laiva viiltää
Sen pintaa kiiltävää näin puhkoo jää
Yötaivas myrskyää ja äänet peittää nää
Hyytäviin terveisiin vie tie